keskiviikko 19. marraskuuta 2014

There’s nowhere we can hide

Joskus mä toivon, et voisin vaan kadota jäljettömiin. En kuolla, vaan kadota. Alottaa uus elämä jossain muualla. Tai asua keskellä metsää jossain majassa. Oon niin kyllätyny tähän syyllisyyden tunteeseen. Kuulin eilen äidiltä että pilaan sen elämän. Tiesin sen jo mutta sattuu silti... Haluun pois täältä, ei vaan oo paikkaa mihin mennä. Äiti uhkailee osastoilla ja lastenkodeilla, haluu mut pois silmistään. Tekisin palveluksen jos pakkaisin kamat ja lähtisin ite. Tekis niin kovasti mieli, mutta en tiedä mihin edes menisin...